Arkitottelevaisuutta, rally-tokoa ja lisää pentupainia

Tällä viikolla molemmat pojat pääsivät omiin ohjattuihin treeneihinsä: Ron arkitottelevaisuuskurssin ekoihin ja Tip rally-tokon voi-mes-kurssin vikoihin. Molemmat pärjäsivät vallan mainiosti, mikä Tipin kohdalla ei ollut yllätys ja Ronskun kohdalla oli positiivinen yllätys. Ronskutin malttoi hienosti keskittyä kontaktin pitämiseen, vaikka paikalla oli muitakin koiria ja paikka aika vieras (pari kertaa on käyty hallissa, mutta vain kentän laidalla). Mitään kovin haastavaa ei ekalla kerralla kyllä tehtykään, mutta aina parempi, että saa onnistumisia alkuun. Ron malttoi myös todella hienosti rauhassa odottaa vuoroaan kentän laidalla.

Tipin treeneissä teimme aika vaikeaa rataa. Oikealla puolella seuraaminen alkaa sujua pikku hiljaa jo ihan mallikkaasti, vaikka käännöksissä takapään käyttö ei olekaan vasemmalla seuraamisen veroista ja paikka vielä vähän seilaa. Mutta eipä paina jalkaan oikealla puolella! Yksittäinen hyppy on vielä aika vaikea. Tip hyppää niin nopeasti, että tahtoo aina ehtiä joko kääntyä mun eteen tai, jos tehdään oikealla seuraamisesta, tunkee väkisin vasemmalle tuttuun turvalliseen seuraamispaikkaan hypyn jälkeen. Myös puolenvaihdot edessä ja takana sekä eteenistuminen + takaa sivulle kierto oikealla seuraamisessa vaativat tehotreeniä ja uusien käskyjen opettamisen. Mutta Tipin kanssa on kyllä niin helppo käydä treeneissä, kun se on aina innoissaan tekemässä, eikä tarvitse pelätä, että se karkailisi mihinkään muualle.

Viikonloppuna ohjelmassa oli taas runsaasti ulkoilua ja pentupainia. Tip aina välillä houkuttelee pennut vetoleikkiin lelulla. Sen tekisi selvästi mieli myös leikkiä, mutta painileikkiin ei oikein kolmatta tunnu sopivan.

Miksi se nukkuu, ihmettelee ikiliikkuja-Ron

(kuvat Kaisa Majanen ja Kirsi Kangasmaa)